Isäni sota, rauha ja rakkaat.

25,00 sis alv 10%

Tämä poikkeuksellisen intiimi kirja sisältää  viestimies Oiva Sarkkisen talvi-ja jatkosodan kirjeet, jatkosodan päiväkirjan, sotahistorioitsijoilta etsittyä tietoa sekä hänen puolisonsa Helmi Sarkkisen ja muun suvun evakkojutut lapsuusmuistoineen. Nyt jo edesmenneen Oiva Sarkkisen tyttären Lahja Sarkkisen laatima, kirjoittama ja kokoama teos on toisenlainen sotakirja ja rakkaustarina, selviytymistarina sodan aikana. Tämä on kirja kahdesta tavallisesta ja vaatimattomasta pohjoiskarjalaisesta ihmisestä sotien pyörteissä. Kirjassa sota on totta, mutta toinen ja inhimillisempi todellisuus avautuu kirjeiden ja päiväkirjamerkintöjen myötä.

Oiva Sarkkinen oli tavallinen vuonna 1915 syntynyt nuori sotilas, joka joutui ensin linnoitustöihin YH:n aikanaja sitten talvisotaan Laatokan Karjalaan ja jatkosotaan Rukajärven suunnalle. Kenraali Erkki Raappanan miehiä.
Helmi Sarkkinen joutui talvisodan aikana evakkomatkalle Haapavedelle ja jatkosodan aikana eli kahden lapsen kanssa lähellä rajaa. Vuonna 1944 raja tuli jopa pelottavan lähelle.
Oiva ja Helmi Sarkkisen vanhemmat tekivät parhaansa tukeakseen lapsiaan ja heidän perheitään. Kummit olivat tärkeä voimavara. Suvun yhteys pysyi tiiviinä koko sodan ajan.

Kirjeet ja päiväkirjat välittävät aitoja tunteita ja ajatuksia. Kirjeitä on luettu suvun kesken aina. Tärkeintä on ollut rakkaus ja läheisten kaipaus. Vanhempieni lasten edustajana ja lastenlasten suostumuksella haluan välittää laajemminkin viestiä ja kokemusta, että meitä silloin kotona olleita ja tulevia sukupolvia on ajateltu rakkaudella ja toivoen hyvää tulevaisuutta, rakkautta ja hyvää elämää ja Jumalan siunausta ja varjelusta.

Perinteisen sotakirjallisuuden sijasta Lahja Sarkkisen teos raottaa sodan todellisuuden ja kotirintamalle kerrotun sensuroidun totuuden eron. Hyvintuulisten ja uskoa luovien kirjeiden vastapainona ovat Oiva Sarkkisen omat päiväkirjamerkinnät, joiden myötä sodan todellisuus näkyy joskus raakana, joskus jopa leppoisana. Vaara ja tietty pelko ovat kuitenkin koko ajan läsnä. Tavallisen rivimiehen kokemukset Laatokan Karjalan mottitaisteluista, Rukajärven suunnan taisteluista sinne mentäessä ja peräännyttäessä ovat aitoja ja realistisia. Kirjan kantavana voima on kuitenkin usko ja rakkaus. Ihminen on ihminen sodassakin, sen Lahja Sarkkisen kirja todistaa. Isäni sota, rauha ja rakkaat on kirja toivosta.
Lahja Sarkkinen: ”Kirja on kunnianosoitus ja kiitos heille, jotka taistelivat niin sotarintamalla kuin kotirintamalla antaen meille jälkipolvillekin elämän mahdollisuuden ja
tulevaisuuden.”
Oiva Sarkkisen päiväkirjasta:
”8.8. Kirjoitin eilen kirjeen. Lentokoneet pörräävät päällä juuri tätä kirjoittaessani. Voi olla tiedustelukone. Tai vaikka seuraisi muutamia römpiä.”
Kirja on sidottu, sivuja 198 kera kuva- ja karttaliitteen.

Kuvaus

Tämä poikkeuksellisen intiimi kirja sisältää  viestimies Oiva Sarkkisen talvi-ja jatkosodan kirjeet, jatkosodan päiväkirjan, sotahistorioitsijoilta etsittyä tietoa sekä hänen puolisonsa Helmi Sarkkisen ja muun suvun evakkojutut lapsuusmuistoineen. Nyt jo edesmenneen Oiva Sarkkisen tyttären Lahja Sarkkisen laatima, kirjoittama ja kokoama teos on toisenlainen sotakirja ja rakkaustarina, selviytymistarina sodan aikana. Tämä on kirja kahdesta tavallisesta ja vaatimattomasta pohjoiskarjalaisesta ihmisestä sotien pyörteissä. Kirjassa sota on totta, mutta toinen ja inhimillisempi todellisuus avautuu kirjeiden ja päiväkirjamerkintöjen myötä.

Oiva Sarkkinen oli tavallinen vuonna 1915 syntynyt nuori sotilas, joka joutui ensin linnoitustöihin YH:n aikanaja sitten talvisotaan Laatokan Karjalaan ja jatkosotaan Rukajärven suunnalle. Kenraali Erkki Raappanan miehiä.
Helmi Sarkkinen joutui talvisodan aikana evakkomatkalle Haapavedelle ja jatkosodan aikana eli kahden lapsen kanssa lähellä rajaa. Vuonna 1944 raja tuli jopa pelottavan lähelle.
Oiva ja Helmi Sarkkisen vanhemmat tekivät parhaansa tukeakseen lapsiaan ja heidän perheitään. Kummit olivat tärkeä voimavara. Suvun yhteys pysyi tiiviinä koko sodan ajan.

Kirjeet ja päiväkirjat välittävät aitoja tunteita ja ajatuksia. Kirjeitä on luettu suvun kesken aina. Tärkeintä on ollut rakkaus ja läheisten kaipaus. Vanhempieni lasten edustajana ja lastenlasten suostumuksella haluan välittää laajemminkin viestiä ja kokemusta, että meitä silloin kotona olleita ja tulevia sukupolvia on ajateltu rakkaudella ja toivoen hyvää tulevaisuutta, rakkautta ja hyvää elämää ja Jumalan siunausta ja varjelusta.

Perinteisen sotakirjallisuuden sijasta Lahja Sarkkisen teos raottaa sodan todellisuuden ja kotirintamalle kerrotun sensuroidun totuuden eron. Hyvintuulisten ja uskoa luovien kirjeiden vastapainona ovat Oiva Sarkkisen omat päiväkirjamerkinnät, joiden myötä sodan todellisuus näkyy joskus raakana, joskus jopa leppoisana. Vaara ja tietty pelko ovat kuitenkin koko ajan läsnä. Tavallisen rivimiehen kokemukset Laatokan Karjalan mottitaisteluista, Rukajärven suunnan taisteluista sinne mentäessä ja peräännyttäessä ovat aitoja ja realistisia. Kirjan kantavana voima on kuitenkin usko ja rakkaus. Ihminen on ihminen sodassakin, sen Lahja Sarkkisen kirja todistaa. Isäni sota, rauha ja rakkaat on kirja toivosta.
Lahja Sarkkinen: ”Kirja on kunnianosoitus ja kiitos heille, jotka taistelivat niin sotarintamalla kuin kotirintamalla antaen meille jälkipolvillekin elämän mahdollisuuden ja
tulevaisuuden.”
Oiva Sarkkisen päiväkirjasta:
”8.8. Kirjoitin eilen kirjeen. Lentokoneet pörräävät päällä juuri tätä kirjoittaessani. Voi olla tiedustelukone. Tai vaikka seuraisi muutamia römpiä.”
Kirja on sidottu, sivuja 198 kera kuva- ja karttaliitteen.